Mitä tulee ompelukoneiden historiaan, se voidaan jäljittää Song- ja varhaisten Yuan-dynastioiden aikana Kiinassa, jolloin Huang Daopo keksi kutomakoneen, jota voidaan pitää ompelukoneen "prototyyppinä". Teollisen vallankumouksen jälkeen-18luvun puolivälissä tekstiilitekniikka alkoi kehittyä kohti teollisia ompelutekniikoita, ja ihmiset ympäri maailmaa tutkivat erilaisia ompelutekniikoita tuottavuuden parantamiseksi.
◆Vuonna 1790 brittiläinen puuseppä Thomas Saint keksi maailman ensimmäisen yksilankaisen ketjuommelompelukoneen reikien tekemiseen ja nahkakenkien ompelemiseen käsin.
◆Vuonna 1841 ranskalainen räätäli B. Timonier keksi ja valmisti ketjuommelompelukoneen, jossa oli neula ja koukku.
◆Vuonna 1846 Elias Howe keksi itsenäisesti ompelukoneen.
◆Vuonna 1851 amerikkalainen konemies IM Singer keksi lukkoommelompelukoneen ja perusti Singer Companyn.
◆Tänä aikana oli syntynyt mekaanisia ompelukoneita, mutta suurin osa tuolloin keksityistä koneista oli käsin kampitettuja.
Vuonna 1869 Li Hongzhang, Kiinan Self Strengthening Movement -liikkeen edustaja, vieraili Englannissa ja toi takaisin kullatun Singer-ompelukoneen lahjaksi keisarinna Dowager Cixille. Tapahtumasta uutisoitiin tuolloin myös brittimediassa. Noin 1880 Singer Company perusti Singer & Companyn Nanjing Roadille (nykyisin 446 East Nanjing Road) Shanghaissa. Tuotteidensa mainostamiseksi Singer Company palkkasi kiinalaisia naispuolisia työntekijöitä suhteellisen korkeilla palkoilla ja koulutti heidät käyttämään ompelukoneita. Sitten he esiintyivät kaduilla esitelläkseen ompelukoneiden toimintaa yleisölle. Pian Singer-ompelukoneet tulivat tunnetuiksi Shanghaissa edistyneinä vaatteiden valmistuskoneina. Singeristä tuli pitkään Kiinan ompelukoneiden synonyymi, ja se oli yksi varhaisimmista länsimaisista teollisuustuotteista, jotka tulivat Kiinaan.
Kiinassa ompelukoneita kutsuttiin alun perin "rautakärryiksi", "ulkomaalaisiksi koneiksi", "neulakärryiksi" ja vastaaviksi. Ensimmäisen sukupolven ompelukoneet Kiinassa olivat huippuluokan ompelukoneet, joita oli vähän, ja niitä käyttivät pääasiassa suurten kaupunkien räätälit valmistaakseen vaatteita varakkaille naisille. Yleisellä väestöllä ei ollut niihin varaa. Sanotaan, että viimeinen keisari Puyi antoi aikoinaan keisarinna Wanrongille lahjaksi Singer-ompelukoneen, mikä osoittaa, että sitä pidettiin vielä tuolloin harvinaisena ja arvokkaana esineenä Kiinassa.
Ensimmäisen sukupolven käsikampiompelukone
[Aikajakso] luvun puolivälistä -18luvun puoliväliin-19
[Käyttö] Vaatteiden ja kangastuotteiden ompelu
[Kokoelma] Tällä hetkellä Grand Canal Hanlinin kansanmuseossa
Ompelukone koostuu tyypillisesti neljästä pääosasta: koneen päästä, koneen alustasta, voimansiirtojärjestelmästä ja lisävarusteista. Koneen pää on ompelukoneen pääkomponentti, ja se koostuu neljästä päämekanismista: neulamekanismista, koukkumekanismista, syöttömekanismista ja syöttömekanismista sekä apumekanismeista, kuten langankelausmekanismi, paininjalka, ja ruokkia koiraa. Nämä ompelukoneen mekanismit on rakennettu käyttämällä yleisiä perusrakenteita (kuten kytkentämekanismit, nokkamekanismit, hammaspyörämekanismit, hihnakäyttömekanismit, ajoittaiset liikemekanismit jne.) ja niitä yhdistetään eri tavoin, kuten sarjaan, rinnan, tai peräkkäin.
